Epävarmuuden hyväksyminen

Vaikein asia, jonka olen joutunut itselleni myöntämään, on se että mitään absoluuttista totuutta en ehkä ikinä tule elämäni aikana löytämään.

Niin kauan kuin muistan, olen ollut siinä uskossa, että ihmisen on täysin mahdollista saada selville totuus Elämästä, Maailmankaikkeudesta ja Kaikesta™ ihan vain oman järkeilynsä avulla. Olen luonteeltani sellainen, että kaikkien asioiden pitää olla ihmisjärjellä pääteltävissä, ja JT-kasvatukseni on vain kasvattanut tätä taipumusta. Minähän kuuluin uskontoon, joka sai jäsenensä kuvittelemaan että he tietävät absoluuttisen totuuden, ja että koko tämä totuus olisi mahdollista ymmärtää pelkällä loogisella päättelyllä. Tätä käsitystä Järjestö ruokki julkaisemalla näennäisen loogisia ja järkeviä julkaisuja sellaisista aiheista kuin Raamatun oikeaperäisyys ja evoluutioteorian virheellisyys. Muistan, miten JT-kaveripiirissäni vähän halveksittiin ihmisiä, jotka olivat vain "tulleet uskoon" ja joiden usko perustui pelkkään tunteeseen.

Jehovan todistajana minulla oli myös se käsitys, että jos todistajilla ei olisikaan totuutta, niin jollakin muulla järjestöllä tai taholla olisi pakko olla sellainen tarjolla. Tämä asenne näkyy vieläkin aktiivitodistajien suhtautumisessa esimerkiksi luopioihin: ei hyväksytä sitä että luopiot ainoastaan kritisoivat JT-oppia, vaan luopioilta vaaditaan, että heidän pitäisi tarjota tilalle jokin yhtä ehdoton totuus kaikesta. Todistajat eivät edes harkitse sellaista ajatusta, että kenties mitään absoluuttista totuutta ei ole pakko löytää tilalle.

Kaikilla todistajilla ei ole asiasta yhtä vahvaa näkemystä, mutta minä olin vakaasti siinä uskossa, että totuuden täytyy olla ihmisjärjellä löydettävissä. Niinpä kun JT-opilta meni pohja, samalla romahti myös perusta kaikilta niiltä hienoilta (näennäisen) loogisilta rakennelmilta, joita olin aivoissani hellinyt. Sen sijaan pääkopassani pitkään kyteneet tukahdutetut ihmettelyt ja epäilykset pääsivät vapaasti rehottamaan (Esimerkiksi "Jos Raamattu on Jumalan sana, miksi se on kirjoitettu niin epäselvästi että sitä voi tulkita miten sattuu", "Onko oikeudenmukaista että henkilön maantieteellinen sijainti vaikuttaa hänen mahdollisuuksiinsa tulla kristityksi", "Jos sydämen asenne ratkaisee pelastumisen, mihin tarvitaan Raamatun sanoman saarnaamista" tai "Millä perusteella Raamatun kaanonista päätettiin").

En ole vielä tänä päivänä saanut loogisia vastauksia Raamattua koskeviin kysymyksiini, joten näyttäisi siltä, että Raamattu ei ole Jumalan sana. En ole myöskään saanut kunnollisia todisteita minkäänlaisen jumalan olemassaolosta tai olemattomuudesta. Ylipäätään kysymys jumalasta hämmentää minua tavattomasti, koska kysymykseen jumalan olemassaolosta on mahdotonta saada vastausta tieteen tai ihmisjärjen keinoin.

Yritän nyt hyväksyä sen, että ei kaikkea voi selittää millään loogisilla teorioilla, niin kuin Jehovan todistajat selittävät. Yritän hyväksyä epävarmuuden jumalan olemassaolosta, koska en ikinä tule ihmisjärjen keinoin saamaan kysymykseeni vastausta. Joudun hyväksymään sen, että jos joskus uskon johonkin jumalaan, joudun perustamaan uskoni nimenomaan... uskolle, en millekään näennäiselle logiikalle.