Järkevää ajankäyttöä

Kun emme tuon mieheni kanssa enää erityisemmin näyttäydy kokouksissa, olen ottanut tavakseni käyttää tietoisesti hyödyksi sen ajan, joka muuten haaskautuisi salilla pitkästyessä. Olen huomannut, että sillä on positiivinen psykologinen vaikutus meihin kumpaankin, kun konkreettisesti näemme, mitä kaikkea saamme aikaiseksi kun emme istu kokouksessa pesettämässä aivojamme. Tämä oli mielestäni erityisen tärkeää vielä joitakin viikkoja sitten, kun mies vielä vakavissaan pohdiskeli, pitäisikö siellä salilla sittenkin käydä.

Taktiikkani on yksinkertainen. Aina, kun kokous jää välistä, käytän säästyneet kaksi tuntia (tai tunnin tutkisteluiltaisin) johonkin sellaiseen itseäni tai meitä molempia hyödyttävään puuhaan, joka muuten tuntuisi vähän epämiellyttävältä. Siivous ja tiskaus ovat erinomaisia vaihtoehtoja, samoin laskujen maksaminen ja pitkästyttävien koulutehtävien tekeminen. Näiden aloittaminen on helpompaa, kun voi sanoa itselleen, että minähän tuhlaisin muuten tämänkin ajan salilla istumiseen. On suorastaan uskomatonta huomata, miten paljon oikeasti hyödyllistä parissa tunnissa saa aikaan!

Olen myös miettinyt, että sitten kun lopetan kokouksissa käymisen kokonaan, voisin aloittaa jonkin harrastuksen. Tiistai- ja torstai-illat ovat yleensä suosittuja aikoja kaikenlaisille kursseille ja harrastustoiminnalle, joten kun kokoukset eivät ole tiellä, aikaa löytyisi jollekin uudelle harrastukselle. Jooga tai jokin itämainen itsepuolustuskurssi voisi olla mielenkiintoista vastapainoa tälle ainaiselle tietokoneen ääressä nököttämiselle. Saisin vähän liikuntaa ja voisin kenties tutustua paremmin "maailmallisiin" ihmisiin.

Harmi, ettemme ole enää aikoihin käyneet kentällä tai valmistautuneet kokouksiin. Silloin huomaisi vieläkin selkeämmin, kuinka paljon aikaa tähän JT-touhuun tuhlaantuu.