Jehovan todistajien järjestössä vallitsevan keskinäisen kylmyyden havaitsee tehokkaasti siten, että jättää kokoukset väliin. Todistajat väittävät, että heillä on rakkaus keskuudessaan, mutta he unohtavat mainita, että tuo "rakkaus" on ehdollista ja perustuu ulkoiseen suorittamiseen. Niin kauan kun käyt kokouksissa säännöllisesti, kaikki on hyvin ja olet rakkauden arvoinen. Kun et käy kokouksissa, yllättävän moni "ystävä" kaikkoaa.
Olen toki aina tiennyt tämän, siksi minä vieläkin roikun Järjestössä, mutta on eri asia kokea se omakohtaisesti. Alan nimittäin olla niin kurkkuani myöten täynnä Seuran opetuksia, valmiiksi pureskeltuja kysymys-vastaus-tutkisteluja ja näennäisen järkevää logiikkaa, että en yksinkertaisesti ole pystynyt enää menemään kokoukseen. Itse asiassa Raamatun tutkimisesta saa paljon enemmän irti nyt, kun sen tekee ominpäin ja ilman ennakkoluuloja.
Kas kummaa, muutama sellainen ihminen, joita olen pitänyt hyvinä ystävinä, ei ole vaivautunut enää olemaan yhteyksissä kanssani. Eivät ole edes kysyneet, onko minulla ehkä jokin hätä. Kun sitten kyselin erään tällaisen "ystävän" kuulumisia, hän päätti ihan ensi töikseen valistaa minua pottumaisella äänensävyllä siitä, etten ole käynyt kokouksissa.
Ymmärrän kyllä tätä ihmistä, koska olen itse ollut samanlaisessa tilanteessa kuin hän. Tämä henkilö on kasvanut hyvin suoritus- ja imagokeskeisessä JT-perheessä ja näkee paljon vaivaa antaakseen itsestään ulospäin täydellisen kuvan riippumatta siitä, miten rikki tai väsynyt hän olisi sisältä. Tiedän kyllä ihan omasta kokemuksesta, että kun on heikko itsetunto, sitä yrittää pönkittää olemalla ulospäin kaikkia muita parempi. Olen kuitenkin nyt tajunnut, että sellainen on paitsi rasittavaa itselle, myös todella ärsyttävää lähimmäisille. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin henkilö, joka kehuskelee ulkoisilla saavutuksillaan, yrittää olla paras kaikessa ja vähättelee toisten saavutuksia. Sen sijaan nöyrä ihminen, joka on oma itsensä kaikkine puutteineen ja vikoineen, on paljon puoleensavetävämpi. Sellaisen seurassa uskaltaa itsekin olla rennosti oma vajavainen itsensä. Sellaisen ihmisen saavutuksista voi olla itsekin vilpittömästi onnellinen.
Nytpä tuli nähtyä, ketkä ns. ystävistäni ovat niitä, joille minä kelpaan vain niin kauan kun julkisivuni on kunnossa (= käyn kokouksissa). Nyt käsitän myös, että olen aivan turhaan ollut huolissani siitä, että jos lähden Järjestöstä, välini ystäviini katkeavat. Mikä ystävä se sellainen on, joka ei vaivaudu olemaan kanssani missään tekemisissä, ellei julkisivuni ole kunnossa? Mikä ystävä se sellainen on, joka vain saarnaa minulle siitä, etten käy kokouksissa? Aito kristitty ystävä muistaisi Jeesuksen vertaukset kadonneesta lampaasta ja tuhlaajapojasta. Hakkasiko paimen kadonnutta lammasta, hylkäsikö isä tuhlaajapoikansa?
Olen pitkään ollut siinä luulossa, että kaipaisin niitä JT-ystäviä, jotka tulevat katkaisemaan välinsä minuun. Nyt, kun omakohtaisesti koin, miten kylmästi tällainen "ystävä" voi kohdella toista vain siksi ettei tämä ole käynyt kokouksissa, tajuan, että enhän minä halua enää olla missään tekemisissä tuollaisten ihmisten kanssa. Vietän mieluummin aikani "maailmallisten" kavereiden seurassa. Eivät he ole sen parempia ihmisiä kuin Jehovan todistajatkaan, mutta näyttää siltä, että heidän joukossaan on paljon vähemmän ulkokultaisuutta, koska heidän ei tarvitse näytellä pyhää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Itse huomasin aivan saman. Todellisuudessa en ainakaan ole huomannut ikävöiväni niitä ystäviä, vaan niitä hetkiä kun pystyimme olemaan ystäviä. Omalla kohdallani ystävien yhteydenpito katkesi vuosi ennen eroamistani. Sukulaisiakaan ei juuri tule ikävä, ainoastaan niitä hetkiä jolloin sukulaisten kanssa oli hyvissä väleissä.
Jehovan todistajista eroamisen jälkeen hankitut ystävät ovat niitä aitoja tosiystäviä, eivät ne, jotka hylkäävät heti kun ajatukset hieman eroavat omista.
Hyvä huomio sinulla. On tosiaan jännä huomata, että minäkin kaipaan enää lähinnä niitä hyviä hetkiä entisten ystävieni kanssa, en niinkään itse ystäviä.
Onhan tämä toki ihan luonnollistakin: eniten meitä yhdisti JT-uskonto, joten kun tätä yhteistä tekijää ei enää ole, alkavat välitkin luonnostaan viilentyä. Tämä on ihan normaalia, mutta keinotekoinen välien katkaisu on julmaa.
No, mitä vähemmän tähän järjestöön jää ihmisiä joita kaipaan, sitä parempi sitten kun lähden pois.
Ensi alkuun pitää sanoa, että sulla on todella mielenkiintoisia ajatuksia tässä sun blogissa ja tämä on todella mukavaa luettavaa. KIITOS SIITÄ. Ja nyt sitten tähän varsinaiseen asiaan. Itse uskon todella vahvasti, että oikeat ystävät eivät jätä vaikka itse jättäisit järjestön. Eli ne jotka jättävät sinut jättäessäsi järjestön eivät ole koskaan olleetkaan sinun todellisia ystäviäsi.
Itse olen säilyttänyt ystävyyden/kaveruuden kaikkiin niihin ystäviin/kavereihin, jotka olivat ystäviäni/kavereitani silloin kun vielä olin mukana seuran toiminassa. Tosin minua ei ole koskaan erotettu, koska en koskaan mennyt kasteellekaan. Kuitenkin armeijaan meno oli varmasti suurimmalle osalle todistajista osoitus siitä, että olen jättänyt järjestöstä lopullisesti.
Omista sukulaisistani vain äitini ja siskoni ovat todistajia. Olen heidän kanssaan todella hyvissä väleissä. Eivätkä he missään nimessä ole missään vaiheessa katkaisseet välejä minuun tai edes suunnitelleet sellaista. Äitini (todellakin innokas todistaja) on aina sanonut, että vaikka tekisin mitä tahansa olen silti hänen lapsensa.
Toivon, että keräät rohkeutta ja irrottaudut seuran pahan ikeen alta mahdollisimman pian. Omasta mielestäni on parempi tehdä asiat nopeasti vaikka se saattaa tuntua pahalta. Tiedän, että todelliset ystäväsi eivät jätä sinua vaikka jättäisit itse järjestön. Toivon myös, että sukulaisesi suhtautuvat päätökseesi järkevästi.
Tsemppiä sinulle.
Mielestäni olet jopa hieman kiitollisuuden velassa JT-organisaatiolle, sillä sehän on tietämättään opettanut sinulle millainen on renkisieluinen ihminen, ihminen jolle _mielikuva_ on kanssaihmistä tärkeämpi.
Miten muuten on puolisosi laita?
Käsittääkseni (blogisi pohjalta) olet ainakin ollut naimisissa JT:n kanssa, ellet sitten ole vieläkin.
Kuinka hän suhtautuu/toimii? Mitä VT -Seura sanoo asiasta? Tietääkö yleensä ottaen?
Miten muuten on puolisosi laita?
Hyvää vauhtia luopioitumassa tätä nykyä. :)
Hän on jo pidemmän aikaa huomannut kaikenlaisia pieniä epäilyttäviä asioita VT-seuran toiminnassa ja opeissa, mutta kun sitten lopulta (pari kuukautta sitten) hänen silmänsä avautuivat, se kävi suorastaan yllättävän nopeasti.
Tuli sellainen pieni asia tuosta välittämisestä mieleeni.
Eräs tuttavani on sairaalassa töissä ja kuin sivumennen mainitsi että on se kumma kun nuo jehovantodistajat ei käy kanssasisariaan eikä veljiään katsomassa.
Luulisin että tilanne olisi toinen jos siitä voisi saada raportoitavaa.
Onnittelut on yksi kokeneimpia blogeja olen törmäsin jonkin aikaa! Sen vain uskomatonta kuinka paljon voit ottaa pois jotain vain siksi, miten visuaalisesti kaunis se on. Youve koota suuri blogi tila hyvä grafiikka, videot, layout. Tämä on ehdottomasti must see blogi!
Lähetä kommentti