Kun vielä uskoin JT-oppiin, olin sitä mieltä, että Jumalaan uskominen on loogista. Olen aina pitänyt vähän hölmöinä sellaisia ihmisiä, jotka uskovat Jumalaan vain siksi, että heistä "tuntuu" siltä. Järjestön kirjoissa esitettiin selkeät, loogiset perusteet sille, miksi voimme luottaa siihen että Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja miksi luominen on evoluutioteoriaa parempi selitys maailmankaikkeuden olemassaololle. Siispä uskoin Jumalaan.
Uskoni Jumalaan teki minusta onnellisen. Olin onnellinen "tietäessäni", että maailmankaikkeuden olemassaololla on tarkoitus, ja että viime kädessä Luoja pystyy varmistamaan, että jokainen saa oikeudenmukaisesti ansionsa mukaan. Olen aina ollut kiinnostunut luonnontieteistä, ja uskoni älylliseen suunnittelijaan vain kasvatti kiinnostustani luontoon ja avaruuteen. Olin innoissani, kun uskoin, että voisin tutkia luontoa ikuisesti ja ehkäpä matkustaa kaukaisille planeetoille ilman ajan asettamia rajoitteita.
Kun huomasin, että Seuran kirjallisuudessa vääristellään asioita ja esitetään epärehellisesti asiayhteydestään irrotettuja lainauksia, en enää pystynyt luottamaan mihinkään Seuran julkaisemaan aineistoon. Samalla minun piti arvioida uudelleen uskoni aivan perusasioihin, kuten Raamattuun ja Jumalan olemassaoloon - eikä näihin asioihin uskomiselle löytynytkään ihan niin loogisia perusteita kuin olin kuvitellut.
Tällä hetkellä en pidä Jumalan olemassaoloa täysin mahdottomana ajatuksena, mutta en pysty siihen täysin uskomaankaan, aukottomat todisteet kun puuttuvat. Tämän seurauksena olen menettänyt lapsenomaisen kiinnostukseni luontoon ja sen tutkimiseen. Luonnosuojelukaan ei kiinnosta, koska minulle riittää se, että elän tyytyväisenä ne 80 vuotta. Kun olen kuollut pois, minulle on yksi ja sama, mitä sen jälkeen tapahtuu tälle planeetalle tai ihmiskunnalle. No, jos hankin lapsia, mielipiteeni muuttuu ehkä.
Olen turtunut älyllisesti, koska ajattelen, ettei millään ole loppujen lopuksi mitään väliä, jos Jumalaa ei ole. Tämän seurauksena olen alkanut keskittyä älyllisten nautintojen sijasta yksinkertaisiin lihallisiin nautintoihin, kuten hyvästä ruoasta ja juomasta nauttimiseen. Tämä saattaa tosin johtua myös masennuksesta, ja arvelen, että kunhan saan maailmankuvani taas kuntoon, tilanne kenties korjaantuu.
Tahtoisin taas elää jollekin asialle tai atteelle, mutta mitä hyötyä siitä on, sillä mikään aate ei ole ikuinen? Jumalalle voisin elää, koska tietäisin silloin kannattavani jotakin ikuista asiaa, mutta onko millään ihmisen tekemällä loppujen lopuksi mitään väliä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Uskonto ei ole moraalin lähde, eikä uskonnolla ole tekemistä eettisten kysymysten ratkaisemisen kanssa. Ihmiset tekevät ratkaisut aivan itse.
Itseäni rupesi luonnonsuojelu ja muut eettiset kysymykset kiinnostamaan vasta päästyäni uskovaisuudesta eroon, sillä ei ole mitään jumalaa joka tulisi korjaamaan kaiken hyväksi.
Kiitos kommentista!
Olen täysin samaa mieltä siitä, että uskonto ei ole moraalin lähde. Päinvastoin, ilman uskontoa voidaan paremmin keskittyä siihen, mikä on parhaaksi nykyajan ihmiselle, kun ei tarvitse sovittaa tuhansia vuosia vanhaa tekstiä nykyajan ihmisen elämään.
Tuota asioiden korjaamista ajattelen silti eri näkökulmasta. Miksi olisin kiinnostunut maapallon tulevaisuudesta, kun kuitenkin kuolen pois muutaman vuosikymmenen jälkeen? Ihmiskunta tulee kuitenkin tuhoutumaan joskus, joten onko sillä väliä, milloin niin tulee käymään?
Ehkä päässä takoo vieläkin sellainen ajatus, että elämä ilman Jumalaa on turhaa.
Kannattaisi ehkä ajatella myös, miksi elämällä olisi sen kummempaa tarkoitusta vaikka jumala olisikin olemassa? Itse en ainakaan kokenut menettäneeni yhtään mitään uskovaisuuteni mukana. Huomasin vain miten opitut tarkoitukset eivät oikeastaan antaneetkaan sen kummempaa tarkoitusta millekkään.
Ympäristöasiat kiinnostavat lähinnä sen vuoksi, että itseäni tympäisee ympäristön pilaaminen aivan tajuttomasti. En kokisi olevani itselleni kovinkaan rehellinen, jos en omassa käyttäytymisessäni ottaisi sen ympäristövaikutuksia huomioon. Sama koskee muitakin eettisiä kysymyksiä. Kysymys on jonkinlaisesta moraalisesta universalismista.
miksi elämällä olisi sen kummempaa tarkoitusta vaikka jumala olisikin olemassa?
Hyvä kysymys. Ehkäpä jumalan olemassaolo tarkoittaisi mahdollisuutta elää pitempään, jopa ikuisesti. Tämä nykyinen ihmisen elämä kun tuntuu kovin lyhyeltä.
Jehovan todistajan aivoihin on tehokkaasti iskostettu, että kuolema on vihollinen, joka on mahdollista voittaa. JT on aivopesty potemaan tavallista voimakkaampaa kuolemanpelkoa.
Hei Sini, olen eräs JT-veli (melkein kohta entinen), joka on monien vuosien jälkeen menettänyt syvällisen kiinnostuksensa Raamattuun, Jumalaan ja yleensä haluun olla Jehovan todistaja. Tuntuu siltä, että usko kaikkeen rapistuu päivä päivältä enemmän. Olin ennen ns. superhengellinen julistaja, joka rakasti hengellisiä keskusteluja Raamatusta. Jehovan todistajien totuus tuntui niin hienolta ja selvältä, kunnes tajusin yksi kaunis päivä, että se oli vain yksi tulkinta tulkintojen meressä. On jotenkin käsittämätöntä, että aikaisemmin sitä vaan hyväksyi vt-seuran kaikki Raamatun selitykset ilman sen kummempaa kyseenalaistamista. Siitä kai se lähti sitten liikkeelle, kun antoi itselleen luvan ajatella rohkeasti itse ja katsoa asioita laajemmasta näkökulmasta. Ei tarvitse olla aina etsimässä pelkästään vt-kirjallisuudesta vastausta jokaiseen elämän peruskysymykseen, Jumalan oikkuihin tai masennukseen. Voi haistatella kaikessa rauhassa pitkät Jumalle ja sanoa, että minut voit tuhota ensimmäisenä, kun Jeesus tulee takaisin. Ja tiedätkö mitä? Tuntuu ihmeen hyvältä, kun on haukkunut Jumalan alimpaan helvettiin edellisenä iltana. :) Lyhyesti sanottuna syy Jumala-vihaani on se että en voi millään ymmärtää, miksi Jumala on halunnut valita tällaisen tavan hoitaa asiat ihmisten välillä. Vuosituhansia mykkäkoulua taivaan ja maan välillä, vaikka Jumala voisi naurettavan helposti kommunikoida ihmisten kanssa. Miksi jättää ihmiset kärsimään ja kärsimään ja kuolemaan, mitä inhottavimmilla tavoilla, kun itse voi nauttia täydellisistä oloista omassa luksuslinnassaan? Kiistakysymys-selitys on tietysti Jehovan todistajien vastaus tähän, mutta yksi tulkinta jälleen lisää. Miksi ylipäätänsä jättää ihmiset pohtimaan, että mitä se Jumala siellä oikein puuhailee, kun ei näy eikä kuulu. Miksi antaa ihmisille epäselvä ja moniin tulkintoihin johtava Raamattu, josta kukin voi keksiä itselleen parhaan selityksen? Varsinkin edellä mainittu on avannut minun silmäni, kun olen tajunnut, miten Raamattua voi tulkita niin monella eri tavalla. Ja on mielestäni suurta röyhkeyttä ja tyhmyyttä Jehovan todistajilta, että heidän tulkintansa on muka suoraan Jumalalta ja näin ollen oikea. Lähtökohta kun on että se on yhtä epäselvä meille kaikille ja tästä saamme kiittää vain Jumalan hienoa suunnitelmaa.
Kaiken tämän vuodatuksen jälkeen haluan kuitenkin sanoa, että meillä lähes tai kokonaan uskonsa menettäneillä saattaisi olla toivoa. Miksi sanon niin?
Olen viime aikoina miettinyt paljon yhtä sanaa, joka on Usko. On nimittäin hassua, miten tämä yksi sana on kaikkein tärkein Jumalalle. Näyttää siis siltä, että Jumalalla on jokin taka-ajatus tämän sanan takana. Kaikki ei ole siis sitä, miltä se kuulostaa.
Mietipä,
1) voiko Jumala millään muulla tavalla, esim. puhumalla tai auttamalla, osoittaa ihmisille, että hän on loppujen lopuksi hyvä, kuin pyytämällä, että me uskoisimme näin?
2) onko usko muutakin kuin että "minä tunnen" ja uskon, kun "luomakunta niin todistaa". Meneekö se kenties syvemmälle ihmiseen ja paljastaa jotain siitä, minkälainen ihminen on todellisuudessa?
"Kun Ihmisen Poika saapuu, löytäneekö hän kuitenkaan uskoa maan päältä?" Luukas 18:8
"Ilman uskoa on MAHDOTONTA miellyttää häntä" Hepr. 11:6
Minä ainakin toivon omalla kohdallani, että usko estäisi minua tulemasta täysin välinpitämättömäksi. Samaa toivon sinullekin.
Entäpä millä perusteella normaali elämä sisältäisi vähemmän merkitystä kuin erityisen pitkä, tai jopa ikuinen elämä?
Jehovan todistajat kuluttavat aikaansa niin paljon tämän elämän jälkeisen ajan spekulointiin, ettei ole ihme että kuolema pelottaa. Sama kuin rupeaisi heti naimisiin mennessään pohtimaan mitä tämän avioliiton jälkeen mahtaa tapahtua - ei varmaankaan anna kovin hyvää pohjaa nykyiselle avioliitolle.
Edelleen, kiitos ajatuksia herättävistä kommenteista!
Nyt vasta alan tajuta, miten pahasti Jehovan todistajat (ja muutkin uskonnot) oikein demonisoivat tätä elämää. Ihminen saadaan uskomaan, että tämä elämä on vain täynnä sairautta ja kärsimystä, että vain tulevaisuuden paratiisi (tai kuoleman jälkeinen taivas) voi tarjota sitä todellista elämää.
Ihminen saadaan sokeaksi sille, miten paljon hyvää ja kaunista tässäkin elämässä voi olla.
- masennuksesta
Näillä sain mielialani nousemaan nolla-tason yläpuolelle: Efalex, ruusujuuripuristeet tai ruusujuuri-Dynaforce-uute, Omegat_3-6-7-9, Neurobion forte B12 pitkävaikutteinen apteekista ilman reseptiä
- Mitä väliä ? Hmmm.. on sillä väliä niille, jotka täällä fyysisessä maailmassa joutuvat-saavat elää. Opiskelu kannattaa, hyvä ammatti-ihminen on aina palkkansa ansainnut, tietty määrä rahaa rauhoittaa ja mahdollistaa kivoja asioita.
- elämä sinänsä on ihme
Pitää mennä kauas tässä universumissa, ennen kuin kohdataan jotain vastaavaa kuin elämä Maapallolla.
- jossain laulussa lauletaan:"Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus."
kannustavin terveisin
yks positiivari
www.positiivarit.fi
http://www.tukiasema.net/
Kiitos vinkeistäsi, positiivari!
Ruusunjuurta olen popsinut pitempäänkin, ja juuri se auttoi saamaan mielialan pois nollilta. Nykyään napsin myös noita Omega-rasvahappovalmisteita ja B-vitamiineja. Kummasti vaikuttavat mielialaan nuo ravintolisät.
Hyvä pointti on myös tuo, että elämä on ihme. Kyllähän se on aikamoisen harvinainen asia, kun sellaista ei vielä mistään muualta universumista ole löydetty.
Alan vähitellen taas nähdä kaikkea hyvää ja kaunista elämässä. Järki sanoo jo nyt, että ei jonkin tarvitse olla ikuista ollakseen arvokasta ja merkityksellistä. Tunteiden puolella vaikuttaa kuitenkin vielä tuo JT-aivopesu, että vain Jumalan tahdolla on merkitystä ja että kaikki muu on turhaa ilman sitä. Onneksi olen nyt tuosta JT-aivopesusta tietoinen.
Jumalan olemassaolon pohdintaa voisi hepottaa, jos ei oleta häntä miksikään olennoksi jossakin paikassa.
Uskon että ihmisessä on eri tavoin ilmenevä halu uskonnollisuuteen, hengellisyyteen, jonka seurauksena erilaiset jumalakäsitykset ja uskonnot ovat ihmislajin kehittyessä muotoutuneet.
rajatorppari
Voisi melkein uskoa, että ihmiset ovat eri tavoin hyötyneet tästä ilmiöstä.
Otetaan esimerkiksi monissa uskonnoissa tavattava rukoileminen: siinä ihminen saa välimatkaa itseensä ja pystyy näin käsittelemään ongelmaansa avarammin, kuin tavallisessa pohdinnassa. Rukoilemien muistuttaa prosessina terapeuttista istuntoa, jossa ihminen toisen kanssa keskustellessa voi saada huojennusta ahdistukseensa ja lisätä itseymmärrystään.
Lähetä kommentti